Nyt täytyy myöntää että silmät kostuivat kun katsoin esikoiseni tanssia wanhojen päivänä. Pukuloisto oli huikeaa ja tilaisuuden eteen oli nähty vaivaa. Esikoiseni on käynyt tanssiparinsa kanssa samaa esikoulua ja tiet kohtasivat sitten tämän jälkeen samalla luokalla Salpausselän urheilulukiossa. Tytön vanhemmat muistelivat samoja muistoja esikouluajoilta.
Itse kun tanssin vuonna kirves ja keppi wanhojen tanssia niin meillä oli oikeasti vanhat puvut. Omani oli ystävättäreni kodin ullakolta (kaunis kartano) oleva ns. opettajattaren puku johon kuului pusero ihanilla pienillä napeilla ja kaunis pitkä hame jossa oli korkea vyötärö. Ihanat muistot on jäänyt niistä ajoista. Niin on aika rientänyt ja oma poikani tanssi nyt wanhana. Tällainen palapeli tälläkertaa.
Ps. postaukset tuntuvat nykyään painottuvan vallan elämäämme. Sorry, mitään erikoista ei ole kodissa tapahtunut.
