Rappuset terassille

Viime sunnuntaina tein aamulla, kun lähdin ulkoiluttamaan "mummeleitamme", komean alastulon rampilla joka oli rakenettu rakasta äitiäni varten. Tänään mieheni on rakentanut rappusia rampin tilalle (enhän ole kuin n 3kk pyytänyt niitä) jotta ei tapahtuisi uusia vahinkoja. Apumiehenä on toiminut pieni karvainen Puuha-Petemme, joka seuraa silmätarkkana kaikkea mitä tehdään ja kysyttäessä mielipidettä, heiluttaa vimmatusti pientä töpöhäntäänsä.

Minä tuunasin itse tekemääni kranssia, lisäsin siihen narua ja kivan "talon" jossa lukee Välkommen. Syksy on nyt sitten todella saapunut ja kiva niin, sillä sehän tietää sitä että kohta tulee joulu. Tällaisia palapelin kuvia tälläkertaa.

Sitä sitten on tehty mutakakkuja?

Voi ei, kiljaisin kun perheemme häntää heiluttava pusumoottori pyyhkäisi komeassa kuosissaan sisälle. Tämä herra rakastaa mutaa ja sen kyllä huomaa. Näin syksyisin ja varsinkin tänä syksynä kun tuota vettä on riittänyt taivaasta runsain määrin, niin välillä iskee ainakin meidän lemmikkiperheessä kauhistunut epäusko siitä että mitä jos ei tulekaan lunta ja kuivaa?

Välillä sitä tulee kysyneeksi itseltään että millaistakohan elämä oli ilman hellikkejä? Ei ainaskaan tällaista :) Tällaisia tunnelmia tälläkertaa.