Ennen nykyistä varaavaa tulisijaa tuossa nökötti punatiilinen savuna ilmaan takka jonka lämpö lämmitti lähinnä harakoita. Takasta lähti käsittämätön kasa tiiliä ja se oli ollut yllättävän iso ja raskas möykky jonka tajusi vasta kun se oli purettu pois. Takkoja tuumailtuamme päädyimme talon hengen ja aikakauden takia kompromissi tulisijaan eli hieman kaakeleita ja loppu rappausta. Sopiva löytyi Kermansavelta. Yllättävän hyvä ratkaisu on ollut tulisija alakerrassa jolloin lämmittämisen yhteydessä lämpiää alakerta sekä lämmön noustessa ylös myös yläkerta. Lue. minä en ymmärrä fyysiikan lakeja mutta uskoin kun tulisijan edustaja kävi ja kertoi näin tapahtuvan ja kyllä käytäntö on myös osoittanut sen.
Seinä joka oli ollut myös punatiiltä sai myös antiikkilaasti pinnan, joka toi paljon valoa alakertaan. Tämä toinen seinänpätkä on sitä tervaleppää joka on nyt tarkoitus säilyttää. Saa sitten nähdä miltä lopputulos näyttää. Minä ikuisena vaalean sisustuksen ihailijana olen inhonnut "takkahuonetta" joka on puuta ja puuta ja tummaa puuta ja kääks. Mieheni taas rakastaa puuta ja puun väriä ja näin ollen meidän pitää tehdä kompromisseja. Mutta niin kai se muuallakin käy, ainakin välillä. Tällaisia pohdintoja tälläkertaa.
